Leikki istui sohvalla harmissaan. Se oli väsynyt ja viluinen. Sillä oli omituinen olo. Se olisi kovasti tahtonut aloittaa jo leikkimään. Leikistä tuntui, ettei kukaan huomannut sitä. Hahmot tilassa kulkivat edestakaisin. Jossakin soi puhelin, paperi rapisi ja listoihin kirjoiteltiin aktiivisesti. Tägäyksiä tehtiin, tervehdittiin ja vaihdettiin kuulumisia. Leikki odotti jännityksellä milloin kuulumisissa keskusteltaisiin hänestä. Kertoisiko kasvattaja, millä tavalla leikki oli eilen ryhmässä ilmentynyt, kuinka lentokoneen kapteeni oli kyydittänyt koko ryhmän Mokkapalamaahan ja kuinka lapset olivat ihastuksissaan Mokkapalamaailman pehmeydestä ja suloisuudesta. Kuinka lapset olivat hienosti harjoitelleet yhdessä toimimista, toisen huomiointia, keskustelua ja kuuntelua. Yhdessä oli piirretty Mokkapalamaailman kuorrutusta, tehty taikinaa ja haaveiltu makoisasta maistelusta. Vuorottelu oli tällä kertaa sujunut todella hienosti ja kaikki saivat toimia kapteenina vuorollaan. Kasvattaja oli mahtava, hän otti kaikki lapset yksilöinä huomioon, hymyllä ja nauraa kihertäen osallistui maailmaan tutustumiseen. Leikki oli ollut ihastuksissaan. Miten luovalla ja hauskalla tavalla se olikaan kaiken toiminnan ytimessä. Mokkapalamaailma. Hurmaavaa.
Ja nyt. Leikki odotti… ja odotti… Yritti saavuttaa kasvattajan huomion ajatuksenvoimalla. Sitten se laski lannistuneena päänsä. Ei sanaakaan. Ei yhtään tarinaa Mokkapalamaailmasta. Mikä menetys.
Leikki seurasi toimintaa sohvalta hämmennyksen vallassa. Samalla se antoi katseen vaeltaa ryhmätilan seinillä. Katse kiinnittyi julisteeseen, jossa luki ”Tärkeitä asioita meille”. ”Meille” oli kirjoitettu olevan merkityksellistä huumori, ilo, välittäminen, turvallisuus, kohtaaminen jne. Monessa kohtaa Leikki löysi myös oman nimensä. Leikki on työtapamme. Leikki on päiväkodissa tärkeintä. Lapsi oppii leikkiessään. Lapsi käsittelee tunteitaan leikin kautta ja jäsentää maailmaa. Oppimisympäristö motivoi lasta leikkimään ja kasvattajat ovat leikillisiä jne. Leikki oli hämmentynyt. Se antoi katseensa vaeltaa tilassa. Ympärillä oli lelut sekaisin, olivat jääneet siihen matolle jo eilen. Kotileikissä oli selvästi käynyt myrsky, liekö tuuli ikkunasta heilutellut. Autot makasivat surullisena laatikossaan, kynät pöydällä odottivat piirtäjäänsä. Lapset ottivat leluja ja kantoivat niitä edestakaisin. Ei jälkeäkään Mokkapalamaailmasta. Mihin se oli kadonnut?
Tänään kukaan aikuisista ei ollut vielä koskettanut leikkiä, ei antanut aamuhalausta, ei kietoutunut leikin ympärille. Kukaan ei kysynyt lapsilta: ” Miten voin auttaa sinua leikkimään?” Kukaan ei kommentoinut: ”Minne haluaisit leikin rakentaa”. Leikki tunsi jäävänsä arjen jalkoihin. Se olisi kovasti tahtonut osallistua. Luoda siltoja sydämestä sydämeen, levittäytyä laajalle, lämmittää ja koskettaa. Leikki olisi tahtonut kovasti suukottaa jokaista pientä kulkijaa, ottaa kädestä ja sanoa: ”Olen tässä, hetkessä. Lähdetään taas lentokoneella Mokkapalamaailmaan”.
Leikki havahtui kuullessaan ilmassa lapsen tuskaisen huudahduksen: ”Mutta mä en ole ehtinyt vielä leikkimään mitään”. Kasvattaja vastasi, että meillä on nyt lauluhetki. ”Etkös muista, ehdit leikkimään sitten päiväunien jälkeen.” Leikki painoi murheellisena päänsä. Kukaan ei kutsunut sitä mukaan lauluhetkelle. Voi, juuri siellä hän olisi ollut elementissään. Tanssinut, iloinnut, nostanut jalkaa ja hyppinyt ilmaan. Sukeltanut tarinaan. Hän olisi ottanut lasta kädestä ja mennyt mukaan. Vienyt leikin lauluun ja toisinpäin. Mokkapalamaailmassa olisi voitu tehdä ihan oma laulu. Se olisi ollut huisin hauskaa. Mutta… päiväunien jälkeen. Siihen oli aikaa vielä monta tuntia. Voi kuinka hän olisikaan halunnut osallistua siirtymiseen, lauluhetkelle, ulkoiluun ja vessaankin hän olisi voinut mennä mukaan. Ei hän olisi siitä pahastunut. Mitenhän mokkapalamaailmassa oltaisiinkaan ulkoiltu? Ryömitty taikinan sisältä haukaten joka liikkeellä pikku pala taikinaa? Niin, ja nukkuminen. Miten suloista olisikaan ollut uinahtaa Mokkapalamaailmassa. Nuoleskellen taikinaa, haistellen lämpimän leivonnaisen tuoksua, uppoutuen Mokkapalan lämpimään syleilyyn, antaa nallellekin pala maistiaisia. Nallekin olisi viihtynyt. Takuulla. Mokkapalamaailmassa. Tänäänkin.